Syksyn valot ja varjot ovat pehmeämpiä tuoden oman rauhallisuuden pimenevine iltoineen kasvien valmistautuessa lepäämään seuraavaa kesää varten. Itsekin laskeudun uudenlaiseen vireeseen. Välillä tuntuu ettei tämä ihmisten maailma osaa lukea lainkaan vuodenaikojen tarjoamaa sykettä. Kesällä otamme rennosti, kun luonto on täydessä sykkeessä ja tuottaa uutta elämää energisoiden myös meidät ihmiset. Kun luonto alkaa rauhoittua ja kerätä voimia tulevaan kesään, kiihtyy meidän ihmisten tahti. Painamme kuin arosudet saaliin perässä, vaikka energiataso laskee syksyn pimeiden myötä pikkuhiljaa.
Usein olen miettinyt millainen olisin tavoiltani, tottumuksiltani ja persoonaltani, jos olisin elänyt elämääni maassa, jossa vuodenaikojen vaihteluita Suomen tapaan ei ole. Kuka olisin silloin?
Tekstit
Ei kommentteja