Valoa ja iloa alkavaan vuosikymmeneen!

Kolin ajaton voima ja energia

Hetkiä kuvassa on ollut pitkän aikaa liikaa - on tuntunut kuin päällekkäisotokset vyöryisivät tajuntaan pysähtymättä. Arki on vienyt mennessään ja olen etsinyt paikkaani sisäisesti. Pikku hiljaa elämä on johdattanut poluille, jotka avaavat sisintä. Olen kaivannut pitkään hetkeen pysähtymistä. Tuota aikaa ei ole tuntunut löytyvän mistään. Sisälläni on kuitenkin ollut kaiken keskellä vahva tunne, että tuo hetki vielä koittaa ja voin siihen asti jatkaa työläismehiläisen arkea. 

Sisäinen luottamus toi minut tähän hetkeen Kolilla, maagiseen näkymään. Tunsin olevani ajattomassa tilassa itseäni suurempien voimien äärellä vahvistuen, pienentyen ja tasapainottuen. Kolin maisemat laittoivat asiat mittakaavaan. Tämä maaginen ajaton luonnon tarjoama pyhättö puhdisti minua - lepäsin sen vahvassa energiassa. 

Peruselementit - maa, vesi, tuli ja ilma - olivat kaikki läsnä tuossa hetkessä. Kolin ensikohtaaminen soi työläismehiläiselle taianomaisen mesihetken ja muistutti hetkessä olemisen voimasta. Tuolla Kolin maisemissa hetki oli ajaton ja täytti minut läsnäolon voimalla. 

Kaksin aina kaunihimpi

Bulgariasta tulee muutakin kuin hyvää jogurttia. Meille maa on suonut kaksi maailman hienointa koiraa – Aidan ja Timin. Aida on ollut ilonamme jo reilun vuoden ja Timin saimme kaksi kuukautta sitten. Molemmat olivat tullessaan noin 7 kuukauden ikäisiä valloittavia pentuja, jotka veivät sydämemme saman tien.

Aidan noudimme suoraan Bulgarian lennolta ja tärkeää oli, että esikoisemme koira Eowyn oli myös vastassa uutta perheenjäsentämme. Timi tuli meille kotihoidosta Kodittomat Bulgarian koirat ry:n aktiivilta. Hänen luonaan kävimme koirien kanssa tutustumassa Timiin. Timi oli tuotu muutamia viikkoja aiemmin Suomeen. Koirat olivat heti kavereita pienen alkumittailun jälkeen.

Meillä on aina ollut koira, mutta kerrallaan vain yksi. Toki esimakua olimme saaneet jo Eowynin ja Aidan yhteiseloa välillä seuraten. Timi toi tullessaan laumakäyttäytymisen ihmeellisen maailman, josta riittää hauskuutta ja uuden oppimista meille kaikille. Perheenä muodostamme lauman, jossa selvästi kullakin meistä on oma paikkansa Aidan ja Timin silmissä. Marsujemme suhteen en ole aivan varma vielä Timin ajatuksista. Aida on ottanut marsupoikamme ystävikseen ja tervehtii niitä suukoilla. Timi lähinnä lipoo suupieliään ja kerran suoritti sohvalta hyppyloikan suoraan avohäkkiin. Siinä oli häkki täynnä koiraa – en tiedä kumpi osapuoli oli enemmän ihmeissään tapahtuneesta. Tämänkin jälkeen marsupojat ovat olleet rohkeita kavereitaan moikkaamaan.

Kun ajattelen elämää ennen meidän Bulgarian kuninkaallisiamme ja elämää nyt, voin todeta koko sydämestäni, että ilo ja rakkaus on vallannut kotimme entistä syvemmin Aidan ja Timin myötä. Kotiintulo ei ole harmaa, kun vastassa on kaksi ilontäyteistä karvakorvaa. Kuka muu on täydestä sydämestään päivä toisensa jälkeen kokovartaloiloinen kuin nämä kaksi saapuessamme kotiin. Sydän pakahtuu välillä onnesta näinä hetkinä ja huonotkin päivän tapahtumat unohtuvat siihen paikkaan. On vain tuo hetki – rakkautta täynnä. Se on ehkä paras tapa kuvata sanoin mitä Aida ja Timi ovat tuoneet elämäämme – kyvyn olla hetkessä läsnä rakastaen.

Molemmissa koirissa asustaa tietynlainen nöyryys elämää kohtaan, jota ei välttämättä näe suomalaisissa koirissa. Aida löydettiin pentuna siskonsa kanssa roskiksesta pienestä bulgarialaiskylästä ja Timi tarhan lähettyviltä veljensä kanssa. Valitettavasti veli menehtyi. Kummallakin on siis ollut elämän alkutaival rankka ja surullinen. Uskon, että tämä on myös muovannut Aidan ja Timin persoonia. He ovat selvästi erittäin kiitollisia ja älykkäitä koiria. Onneksi heillä ei ole ehtinyt olemaan huonoja kokemuksia ihmisestä alkutaipaleellaan vaan tarhalle pääsy ihmisen avulla on ollut heidän pelastuksensa ja luonut alusta asti hyvän suhteen ihmisen ja heidän välilleen. Siitä saamme myös me nauttia.

Ja olemme kiitollisia kaikille aktiiveille, erityisesti Minnalle ja Sarille lapsineen, jotka tekevät tätä rakkaudentyötä pyyteettä ja välillä oman sydämensä vereslihalle saattaen. Nytkin nousee kyynel silmäkulmiin, kun ajattelen asiaa. Kiitos teille, että annoitte meidän rakkaille hyvän alkutaipaleen ja toitte ne kotiin.

Aida ja Timi oppivat molemmat viikoissa sisäsiistiksi eikä montaa pissaa edes sisään tullut. Kakkoja ei lähes ollenkaan. Aidan ensihetkistä mieleenpainuvin on kotiutumisen jälkeinen hetki, kun laitoimme kaulapannan seuraavana aamuna hänen kaulaansa ja lähdimme tutustumaan talveen ja kotikontuihin. Tyttö käveli kuin olisi aina ollut hihnassa pää ylpeästi pystyssä ja aivan kuin näyttääkseen koko maailmalle, että tässä on minun perheeni. Vieläkin kaulapannan laittaminen on hänelle hieno hetki. Timin ensihetkistä lämpimänä muistona on, kuinka hän heti otti meidät omakseen ja olisi ollut lähdössä mukaamme. Ja toisena hetkenä, kun saavuimme kotiin ajomatkan jälkeen, kuinka Timi heti löllähti viereemme sohvalle ja haki hellyyttä. Ensimmäinen lempinimi syntyi siinä hetkessä – lullahtava lettu.