Kolin ajaton voima ja energia

Hetkiä kuvassa on ollut pitkän aikaa liikaa - on tuntunut kuin päällekkäisotokset vyöryisivät tajuntaan pysähtymättä. Arki on vienyt mennessään ja olen etsinyt paikkaani sisäisesti. Pikku hiljaa elämä on johdattanut poluille, jotka avaavat sisintä. Olen kaivannut pitkään hetkeen pysähtymistä. Tuota aikaa ei ole tuntunut löytyvän mistään. Sisälläni on kuitenkin ollut kaiken keskellä vahva tunne, että tuo hetki vielä koittaa ja voin siihen asti jatkaa työläismehiläisen arkea. 

Sisäinen luottamus toi minut tähän hetkeen Kolilla, maagiseen näkymään. Tunsin olevani ajattomassa tilassa itseäni suurempien voimien äärellä vahvistuen, pienentyen ja tasapainottuen. Kolin maisemat laittoivat asiat mittakaavaan. Tämä maaginen ajaton luonnon tarjoama pyhättö puhdisti minua - lepäsin sen vahvassa energiassa. 

Peruselementit - maa, vesi, tuli ja ilma - olivat kaikki läsnä tuossa hetkessä. Kolin ensikohtaaminen soi työläismehiläiselle taianomaisen mesihetken ja muistutti hetkessä olemisen voimasta. Tuolla Kolin maisemissa hetki oli ajaton ja täytti minut läsnäolon voimalla. 

Lootuksen kukan salaperäinen olemus

Lootuksen kukka on kiehtonut minua vuosia. Sen kauneus on salaperäistä. Minut tämä kukka huumaa ja vie jonnekin kauas olemuksellaan. Sain kuvan lootuskynttelikön mieheltäni 30-vuotislahjana. Olemme olleet yhdessä tänä keväänä 30 vuotta. Pitkä aika, joka on ajanvirrassa keinahdellut vinhaa vauhtiä tähän hetkeen. Lootuksella on minulle entistä syvempi merkitys.

Tämä tuikkulootus muuttaa olemustaan vuorokauden mukaan. Aurinkopaisteessa se on lähes läpikuultava, hento, elämää täynnä kuin nuori heräävä keijutyttö. Illan tullen siihen tulee syvyyttä ja voimaa. Se kasvaa ja seisoo vahvana. Ja silloin, kun tuikku liekillään tuo lämmön ja elävän valon, herää lootus syvimpään olemukseensa. Lootuksen sydän herää tuikkimaan maagista valoa, jota katsellessa kaikki muu häviää ympäriltä. On vain se hetki ajattomassa ajassa. Läsnä yhtä aikaa mennyt, tämä hetki ja tuleva. 

Toivottavasti jokaisella on oma lootuksensa, jonka äärellä voi pysähtyä ja vaeltaa ajassa paikkoihin, joihin juuri sillä hetkellä on tarkoituskin päästä.