Kaksin aina kaunihimpi

Bulgariasta tulee muutakin kuin hyvää jogurttia. Meille maa on suonut kaksi maailman hienointa koiraa – Aidan ja Timin. Aida on ollut ilonamme jo reilun vuoden ja Timin saimme kaksi kuukautta sitten. Molemmat olivat tullessaan noin 7 kuukauden ikäisiä valloittavia pentuja, jotka veivät sydämemme saman tien.

Aidan noudimme suoraan Bulgarian lennolta ja tärkeää oli, että esikoisemme koira Eowyn oli myös vastassa uutta perheenjäsentämme. Timi tuli meille kotihoidosta Kodittomat Bulgarian koirat ry:n aktiivilta. Hänen luonaan kävimme koirien kanssa tutustumassa Timiin. Timi oli tuotu muutamia viikkoja aiemmin Suomeen. Koirat olivat heti kavereita pienen alkumittailun jälkeen.

Meillä on aina ollut koira, mutta kerrallaan vain yksi. Toki esimakua olimme saaneet jo Eowynin ja Aidan yhteiseloa välillä seuraten. Timi toi tullessaan laumakäyttäytymisen ihmeellisen maailman, josta riittää hauskuutta ja uuden oppimista meille kaikille. Perheenä muodostamme lauman, jossa selvästi kullakin meistä on oma paikkansa Aidan ja Timin silmissä. Marsujemme suhteen en ole aivan varma vielä Timin ajatuksista. Aida on ottanut marsupoikamme ystävikseen ja tervehtii niitä suukoilla. Timi lähinnä lipoo suupieliään ja kerran suoritti sohvalta hyppyloikan suoraan avohäkkiin. Siinä oli häkki täynnä koiraa – en tiedä kumpi osapuoli oli enemmän ihmeissään tapahtuneesta. Tämänkin jälkeen marsupojat ovat olleet rohkeita kavereitaan moikkaamaan.

Kun ajattelen elämää ennen meidän Bulgarian kuninkaallisiamme ja elämää nyt, voin todeta koko sydämestäni, että ilo ja rakkaus on vallannut kotimme entistä syvemmin Aidan ja Timin myötä. Kotiintulo ei ole harmaa, kun vastassa on kaksi ilontäyteistä karvakorvaa. Kuka muu on täydestä sydämestään päivä toisensa jälkeen kokovartaloiloinen kuin nämä kaksi saapuessamme kotiin. Sydän pakahtuu välillä onnesta näinä hetkinä ja huonotkin päivän tapahtumat unohtuvat siihen paikkaan. On vain tuo hetki – rakkautta täynnä. Se on ehkä paras tapa kuvata sanoin mitä Aida ja Timi ovat tuoneet elämäämme – kyvyn olla hetkessä läsnä rakastaen.

Molemmissa koirissa asustaa tietynlainen nöyryys elämää kohtaan, jota ei välttämättä näe suomalaisissa koirissa. Aida löydettiin pentuna siskonsa kanssa roskiksesta pienestä bulgarialaiskylästä ja Timi tarhan lähettyviltä veljensä kanssa. Valitettavasti veli menehtyi. Kummallakin on siis ollut elämän alkutaival rankka ja surullinen. Uskon, että tämä on myös muovannut Aidan ja Timin persoonia. He ovat selvästi erittäin kiitollisia ja älykkäitä koiria. Onneksi heillä ei ole ehtinyt olemaan huonoja kokemuksia ihmisestä alkutaipaleellaan vaan tarhalle pääsy ihmisen avulla on ollut heidän pelastuksensa ja luonut alusta asti hyvän suhteen ihmisen ja heidän välilleen. Siitä saamme myös me nauttia.

Ja olemme kiitollisia kaikille aktiiveille, erityisesti Minnalle ja Sarille lapsineen, jotka tekevät tätä rakkaudentyötä pyyteettä ja välillä oman sydämensä vereslihalle saattaen. Nytkin nousee kyynel silmäkulmiin, kun ajattelen asiaa. Kiitos teille, että annoitte meidän rakkaille hyvän alkutaipaleen ja toitte ne kotiin.

Aida ja Timi oppivat molemmat viikoissa sisäsiistiksi eikä montaa pissaa edes sisään tullut. Kakkoja ei lähes ollenkaan. Aidan ensihetkistä mieleenpainuvin on kotiutumisen jälkeinen hetki, kun laitoimme kaulapannan seuraavana aamuna hänen kaulaansa ja lähdimme tutustumaan talveen ja kotikontuihin. Tyttö käveli kuin olisi aina ollut hihnassa pää ylpeästi pystyssä ja aivan kuin näyttääkseen koko maailmalle, että tässä on minun perheeni. Vieläkin kaulapannan laittaminen on hänelle hieno hetki. Timin ensihetkistä lämpimänä muistona on, kuinka hän heti otti meidät omakseen ja olisi ollut lähdössä mukaamme. Ja toisena hetkenä, kun saavuimme kotiin ajomatkan jälkeen, kuinka Timi heti löllähti viereemme sohvalle ja haki hellyyttä. Ensimmäinen lempinimi syntyi siinä hetkessä – lullahtava lettu.

Puu tarinankertojana

Puut ovat aina olleet minulle tärkeitä. Tähän tarinankertojaan tutustuin Tallinnassa iltakävelyllä. Olin ison tien toisella puolella, kun katseeni kiinnittyi tähän upeaan luonnon luomukseen. Pysähdyin ja katselin sitä hetken.

Tien ylittäminen vilkkaasti liikennöidyn tien varrella vei oman aikansa ja se antoi mahdollisuuden ihailla tätä herkkää ja samalla niin vahvaa ystävää pysähtymisenkin jälkeen hieman kauempaa. Katulampun valossa sen oksat paikka paikoin hohtivat valoa luoden varjojen kanssa puhuttelevan kontrastin. Oksat leikittelivät näin hentojen lehtien ja vahvojen oksien vuoropuhelussa - tarjoten katsojalleen elämyksen siinä hetkessä. Puu vangitsi minut ihailemaan itseään.

Kun pääsin puun juurelle ja katsoin sitä ylöspäin sydämeni täyttyi ilosta. Toivon sinun kokevan tuon saman ilon katsellessasi tarinankertojaa. Uskon, että jokainen kuulee tarinan juuri siten kuin on tarkoitettu. 

Latojen mystiikka kiehtoo minua

Minua ovat aina puhutelleet vanhat ladot. Niissä on mielestäni aitoa yhteisöllistä suomalaishenkeä ja rehellistä vahvuutta, mikä on suurelta osin kadonnut nyky-yhteiskunnan myötä. Latojen tarinat ovat moninaiset Ne ovat palvelleet sukupolvesta toiseen antaen suojaa ja kaunistaen maisemaa, josta voimme vieläkin nauttia. Edelleen ne hoitavat tehtäviään samalla lujuudella kuin 100 vuotta sitten. 

Ladot tarjoavat myös levähdyspaikan. Ne henkivät hyvää energiaa, joka saa ihmisen pysähtymään, rauhoittumaan ja juurtumaan. Ladon sisällä on oma maailmansa, jollaista ei löydä mistään muualta. Sisään astuessaan astuu aikakuplaan, jossa voi aistia menneen ja olevan. Se on aisteja avaava kokemus, joka vahvistaa mieltä ja rentouttaa kehoa. Ladossa läsnäolo vahvistuu ja oma sisäinen maailma aukeaa.

Minulle tulee ladoista mieleen myös mustavalkoisten suomielokuvien sykähdyttävimmät kohtaukset. Rakkaus ja epätoivo on esitetty heinälatomystiikan avulla vuosikymmenien ajan. Se saa miettimään mitä kaikkea ladoissa onkaan tapahtunut ja mitä ne merkitsevätkään minua vanhemmille sukupolville.

Elämä pysäyttää värien ja tapahtumien edessä

Läheiset ihmiset ja ystävyys ovat minulle elämäni kivijalka. Eilinen auringonlasku loi sykähdyttävät puitteet ystävyydelle, muistelemiselle ja läsnäololle. Nuo helmiäispilvet auringonkajossa elähdyttivät kaiken ympärillään. Helmiäispilvien loistokkaat värit saivat sydämeen lämpimän olon. 

Sain jakaa tämän kauneuden esikoiseni kanssa. Molemmat kuvaten jaoimme yhteisen hetken juuri siten, miten kaksi intohimoista kuvaajaa sen tekee. Etsien kauneinta kohtaa, löytäen sen välillä juuri samasta paikasta. Väistellen toistemme näkymää, kuvaten, ihaillen. Ja lopulta yhdessä todeten miten kaunista, miten kaunista.

Tämän kuvan omistan omalle isälleni ja äidilleni, joilla juuri nyt on 55 yhteisen avioliittovuoden jälkeen risteyskohta. Aivoinfarkti pysäytti ja nyt he, kuten me vierellä tukien, menemme eteenpäin päivän kerrallaan. Nauttien jokaisesta edistysaskeleesta ja yheisestä hetkestä. Rakkaus on, rakkaus on.

Oma läsnäolon ja pienien ilojen lähettiläämme

Tämä pieni rakas olento on ollut elämässämme jo seitsemän vuoden ajan. Tänä vuonna pojan kunto on ollut vaihteleva, mutta elämänhalu suuri. Taas elämme sitä hetkeä, että terveyden kanssa on haaste. Istun nytkin tippa silmässä ja sydämeni sykkii täysin tälle pienelle rakkaalle marsullemme. Hänen hyvinvoinnilleen.

Kun pojat tulivat kotiimme seitsemän vuotta sitten, ihmettelin, miten tuollaisten olentojen kanssa eletään, Olin siihen saakka ollut koira- ja kissaihminen. Suruksemme toinen pojista kuoli jo 2,5 -vuotiaana selvittämättömään riutumiseen. Hoidosta huolimatta hän nukkui yöllä pois vuosia sitten.

Tuon menetyksen myötä tämä poika tuli entistä tiivimmästi osaksi perhettämme. Meistä tuli hänen keskustelukummppaneita, vai olisiko se sittenkin toisin päin. Sitä mietin, kun ystäväni sanoi, että tämä pieno olento on uskomattoman täynnä rakkautta, viisautta ja on selvästi tullut opettamaan meidän perheelle elämän pienien ilojen tärkeyden. Tämä kaikki pitää täysin totta. Logan on meidän pieni Zen munkkimme. 

Loganin mukana olemme oppineet hetkestä nauttimisesta ja pyytettömästä rakkaudesta paljon. Oppineet, että rakastavan läsnäolon tuntee ollessaan sen äärellä. Siihen ei tarvita yhteistä puhuttua kieltä.