Monta kertaa olen istunut tuolla penkillä katsellen maisemaa. Kesällä lempeästi liplattelevaa vettä, mikä vetää katseen puoleensa antamatta sen ulottua vastarannalle saakka. Laineiden tanssi lumoaa ja vanhat puut kuiskivat tarinoita menneiltä ajoilta. Saavat minut pohtimaan millainen maisema olikaan ukkini nuoruusaikaan.
Pakkassäässä penkille istuessani veden taika on piilossa. Katseeni kantaa yli jään kohdaten piipuista tupruavan savun. Sen soljuessa pilvipeittona tiedän lämmön leviävän kaupungin koteihin. Enää ei pirtin mummon ja papan tarvitse hakata halkomotteja selvitäkseen talven kylmyydestä. Talvi ei ole taistelua selviytymisestä. Hyvillä mielin voivat levätä lämpimässä.
Tekstit
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIhana teksti ja todella ihana kuva ❤
VastaaPoistavinuski.blogspot.com
Hei Mimsu. Kiitos kauniista palautteestasi. Tuo penkki ja paikka on minulle hyvin merkityksellinen. Kiva, että se kosketti sinua myös. Lämpöä talveen! Ritu
Poista