Metsä on tullut minulle entistä läheisemmäksi tämän vuoden aikana. Kaiken epävarmuuden, uutisointien ja elämän rajallisuuden keskellä metsä on kuin äidin syli, joka tarjoaa hengähdyspaikan, jossa saa rauhoittua, tasoittaa ajatuksensa ja levätä. Käpertyä pienenä kallion kylkeen hengitttäen sisään kauneutta.
Metsässä mieli lepää ja kun asettuu kuulemaan metsän viestejä, voi löytää pieniä ihmeitä. Miten suloisia olivatkaan tämän kuvan hennot puut, jotka tuikkivat ilta-auringon hehkussa. Paneuduin kalliota vasten tähän maisemaan ja metsänpohja tuon kallion kupeessa imikin kaiken huomioni auringonsäteiden osuessa pienen pieniin sieniin ja ruskan värjäämiin lehtiin. Sain kellua ajattomuudessa.
Palattuani tältä iltaretkeltä aurinko jo laski. Mieli oli tyyni ja olo levollinen. Hymy viipyili kasvoillani ja oli hyvä olla. Kiitos metsä ja sen ihmeet.
Tekstit
Ei kommentteja