Kolin ajaton voima ja energia


Hetkiä kuvassa on ollut pitkän aikaa liikaa - on tuntunut kuin päällekkäisotokset vyöryisivät tajuntaan pysähtymättä. Arki on vienyt mennessään ja olen etsinyt paikkaani sisäisesti. Pikku hiljaa elämä on johdattanut poluille, jotka avaavat sisintä. Olen kaivannut pitkään hetkeen pysähtymistä. Tuota aikaa ei ole tuntunut löytyvän mistään. Sisälläni on kuitenkin ollut kaiken keskellä vahva tunne, että tuo hetki vielä koittaa ja voin siihen asti jatkaa työläismehiläisen arkea. 

Sisäinen luottamus toi minut tähän hetkeen Kolilla, maagiseen näkymään. Tunsin olevani ajattomassa tilassa itseäni suurempien voimien äärellä vahvistuen, pienentyen ja tasapainottuen. Kolin maisemat laittoivat asiat mittakaavaan. Tämä maaginen ajaton luonnon tarjoama pyhättö puhdisti minua - lepäsin sen vahvassa energiassa. 

Peruselementit - maa, vesi, tuli ja ilma - olivat kaikki läsnä tuossa hetkessä. Kolin ensikohtaaminen soi työläismehiläiselle taianomaisen mesihetken ja muistutti hetkessä olemisen voimasta. Tuolla Kolin maisemissa hetki oli ajaton ja täytti minut läsnäolon voimalla. 


Kaksin aina kaunihimpi



Bulgariasta tulee muutakin kuin hyvää jogurttia. Meille maa on suonut kaksi maailman hienointa koiraa – Aidan ja Timin. Aida on ollut ilonamme jo reilun vuoden ja Timin saimme kaksi kuukautta sitten. Molemmat olivat tullessaan noin 7 kuukauden ikäisiä valloittavia pentuja, jotka veivät sydämemme saman tien.

Aidan noudimme suoraan Bulgarian lennolta ja tärkeää oli, että esikoisemme koira Eowyn oli myös vastassa uutta perheenjäsentämme. Timi tuli meille kotihoidosta Kodittomat Bulgarian koirat ry:n aktiivilta. Hänen luonaan kävimme koirien kanssa tutustumassa Timiin. Timi oli tuotu muutamia viikkoja aiemmin Suomeen. Koirat olivat heti kavereita pienen alkumittailun jälkeen.

Meillä on aina ollut koira, mutta kerrallaan vain yksi. Toki esimakua olimme saaneet jo Eowynin ja Aidan yhteiseloa välillä seuraten. Timi toi tullessaan laumakäyttäytymisen ihmeellisen maailman, josta riittää hauskuutta ja uuden oppimista meille kaikille. Perheenä muodostamme lauman, jossa selvästi kullakin meistä on oma paikkansa Aidan ja Timin silmissä. Marsujemme suhteen en ole aivan varma vielä Timin ajatuksista. Aida on ottanut marsupoikamme ystävikseen ja tervehtii niitä suukoilla. Timi lähinnä lipoo suupieliään ja kerran suoritti sohvalta hyppyloikan suoraan avohäkkiin. Siinä oli häkki täynnä koiraa – en tiedä kumpi osapuoli oli enemmän ihmeissään tapahtuneesta. Tämänkin jälkeen marsupojat ovat olleet rohkeita kavereitaan moikkaamaan.

Kun ajattelen elämää ennen meidän Bulgarian kuninkaallisiamme ja elämää nyt, voin todeta koko sydämestäni, että ilo ja rakkaus on vallannut kotimme entistä syvemmin Aidan ja Timin myötä. Kotiintulo ei ole harmaa, kun vastassa on kaksi ilontäyteistä karvakorvaa. Kuka muu on täydestä sydämestään päivä toisensa jälkeen kokovartaloiloinen kuin nämä kaksi saapuessamme kotiin. Sydän pakahtuu välillä onnesta näinä hetkinä ja huonotkin päivän tapahtumat unohtuvat siihen paikkaan. On vain tuo hetki – rakkautta täynnä. Se on ehkä paras tapa kuvata sanoin mitä Aida ja Timi ovat tuoneet elämäämme – kyvyn olla hetkessä läsnä rakastaen.

Molemmissa koirissa asustaa tietynlainen nöyryys elämää kohtaan, jota ei välttämättä näe suomalaisissa koirissa. Aida löydettiin pentuna siskonsa kanssa roskiksesta pienestä bulgarialaiskylästä ja Timi tarhan lähettyviltä veljensä kanssa. Valitettavasti veli menehtyi. Kummallakin on siis ollut elämän alkutaival rankka ja surullinen. Uskon, että tämä on myös muovannut Aidan ja Timin persoonia. He ovat selvästi erittäin kiitollisia ja älykkäitä koiria. Onneksi heillä ei ole ehtinyt olemaan huonoja kokemuksia ihmisestä alkutaipaleellaan vaan tarhalle pääsy ihmisen avulla on ollut heidän pelastuksensa ja luonut alusta asti hyvän suhteen ihmisen ja heidän välilleen. Siitä saamme myös me nauttia.

Ja olemme kiitollisia kaikille aktiiveille, erityisesti Minnalle ja Sarille lapsineen, jotka tekevät tätä rakkaudentyötä pyyteettä ja välillä oman sydämensä vereslihalle saattaen. Nytkin nousee kyynel silmäkulmiin, kun ajattelen asiaa. Kiitos teille, että annoitte meidän rakkaille hyvän alkutaipaleen ja toitte ne kotiin.


Aida ja Timi oppivat molemmat viikoissa sisäsiistiksi eikä montaa pissaa edes sisään tullut. Kakkoja ei lähes ollenkaan. Aidan ensihetkistä mieleenpainuvin on kotiutumisen jälkeinen hetki, kun laitoimme kaulapannan seuraavana aamuna hänen kaulaansa ja lähdimme tutustumaan talveen ja kotikontuihin. Tyttö käveli kuin olisi aina ollut hihnassa pää ylpeästi pystyssä ja aivan kuin näyttääkseen koko maailmalle, että tässä on minun perheeni. Vieläkin kaulapannan laittaminen on hänelle hieno hetki. Timin ensihetkistä lämpimänä muistona on, kuinka hän heti otti meidät omakseen ja olisi ollut lähdössä mukaamme. Ja toisena hetkenä, kun saavuimme kotiin ajomatkan jälkeen, kuinka Timi heti löllähti viereemme sohvalle ja haki hellyyttä. Ensimmäinen lempinimi syntyi siinä hetkessä – lullahtava lettu.


Kokovartaloiloinen koiramme







Elämänrytmi on viimeisen vuoden ajan ollut täyteläinen. Työelämä on ollut antoisaa ja välillä hyvin vaativaakin. Sen vastapainona ja maadoittaja hetkeen on tämä kaunis lahja Bulgariasta. Aida, rakas koiramme. 

Elämässäni on lähes aina ollut koira pieniä hengähdystaukoja lukuunottamatta. Nuo tauot ovat olleet hetkiä, jolloin edesmennyt ilontuoja on nukkunut pois ja ikävä ei ole vielä antanut lupaa uudelle tulokkaalle. On pitänyt ensin tasoittaa mieli rakkaille muistoille ennen uuden sydämenvaltaajan saapumista. 

Aida sulatti sydämeni ensihetkestä, kun näin hänen kuvansa netissä. Pieni, hentoinen olento, jonka katse pureutui sydämenisopukoihin. Se oli rakkautta ensihetkestä. Aida saapui meille joulukuussa ja kotiutui samantien. Katseli kysyvästi hetken aikaa eteisessä uutta kotiaan ja asettautui sen jälkeen käärölle sohvalle. Siinä pieni nukkui aamuun asti. Se onnentunne rinnassani oli lähes pakahduttava. Siinä se oli, koiramme, jota olimme odottaneet syyskuusta lähtien. Nyt tämä oli totta. 

Ja elämä on jatkunut tuosta ensihetkestä lähtien kotoisana. Pieni kokovartaloiloinen koiramme muistuttaa päivittäin mikä elämässä on tärkeää. Kun lähdemme aamukävelylle, nuo pienet hoikat tassut liitävät ilosta kohtaamaan aamun seikkailut. Jokainen käpy on mahdollisuus leikkiin ja iloon, jokainen vastaantulija hännänheilutuksen arvoinen. Ja iltaisin iskee villi, pienestä koirasta purkautuu vintiöenergiaa ja askellus on kuin sadusta missä jalat elävät omaa elämäänsä kiitäen ja ilakoiden. Vartalo tulee perässä. Ja nuo korvat ovat ilmeikkäimmät ikinä. Pelkästään niiden seuraaminen tuottaa suurta iloa. Ne itsessään kertovat tarinaa. Ne saavat hymyilemään myös vastaantulijat. 

Tämä pieni kokovartaloiloinen koiramme on opettanut minulle pyyteettömän rakkauden sanomaa ja hetkessä elämistä. Kaiken kaikkiaan ne ovat asioita, jotka merkitsevät. Rakkaus on tässä, sinun pitää vaan pysähtyä aistimaan se. 


Rakkaus on suuri voima - välillä se tulee koiran muodossa elämäämme



Aida tuli meille joulukuussa 2017. Jännityksellä odotimme hänen kotiutumistaan ja monta kertaa mietimme mitä kaikkea tämä pieni nautintolinjainen Bulgarian trubiaali tuo tullessaan. Kuinka pian hän kotiutuu Suomeen ja meidän perheen koiraksi? Kuitenkin vahvasti tunsin sisälläni, että tämä pieni, hento olento oli tarkoitettu tulemaan juuri meidän elämään. Olimme valmiit vastaanottamaan pikkuisen kotiimme. 

Aida saapui Helsinki-Vantaan lentoasemalle kuljetushäkissä muutaman muun koiran ja kissan kanssa samalla lennolla. Nuo odotuksen hetket tuntuivat erittäin loputtomille. Malttamattomuus kohdata keuli tuolloin tunteena sisälläni. Samalla tiedostin, että oma rauhallisuus on tärkeää tälle pienelle matkaajalle, kun kohtaamme ensi kerran. Lopulta tämä hetki oli käsillä ja häkin kaltereiden välistä meitä katsoi mitä kaunein ja lempein silmäpari. Ensin hieman perääntyen, sitten herkkupalan eli makkarasiivun voimalla lähietäisyydelle tullen. Rohkeus voitti ja ensimmäinen lipaus sinetöi sydämeeni onnen. Aida oli juuri se pieni koira, joka oli tarkoitettu meille. Yhteys syttyi heti, sanoja ei tarvittu. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Aida matkasi kanssamme kotiimme suoraan kentältä. Matkan ajan tuo pieni suloisuus nukkui väsymystään ja hämmennystään pois. Välillä heräten ja ihmetellen minne matka vie, ketä ovat nämä uudet ihmiset. Ja kotiin saapuessamme Aida asteli hieman arkana sisään, katseli rauhallisena ympärilleen eteisaulassa ja hyppäsi sohvalle nukkumaan. Se oli siinä. Aida adoptoi meidät ja kotimme omakseen. Ja edelleen tänäkin päivänä tämä pieni nautintolinjainen ihme käpertyy tyytyväisenä sohvalle ja hymyilee unissaan <3

Oodi metsälle



Aamuisin metsä herättää minun syvimmät tuntoni, kun nautin sen rauhasta yhdessä koirani kanssa. Aamuinen metsä saattaa lempeästi kohti päivän aherrusta ja juurruttaa syvälle olennaisen äärelle. Tänä aamuna tuo rauha puhkesi runoksi.

"Oi metsä, rakkaani. Sinun kosketuksesi tekee minusta vahvan, sinun kauneutesi lempeän, Sinä hoidat minua rauhallasi, joka lepää jokaisella oksallasi, tuikkii lintujen lauluissa ja tuoksuu kosteina kesäaamuina. Sinä olet minun temppelini kesän vehreydessä ja talven tuiskuissa, kauniiden lumiviittojen levätessä kuin kattona pääni yllä. Sinä otat minut aina vastaan juuri sellaisena kuin olen - syyttämättä, väheksymättä, nähden sieluuni saakka. Hiljaisuutesi on syleilevä äidin syli, puhdistava kosketus toisinaan niin vaativan maailman keskellä."

Kiitos metsä. Sinä sykit elämänenergiaa auringonsäteiden valossa ja tuot rauhan kuutamossa.


Virtaavan veden taika



Vesi on aina merkinnyt minulle elämää. Vesi hyväilee kehoa ja sen solina saa mielen vapautumaan. Vesi on myös vapaa, jopa pakkaskelin keskellä sillä on voima virrata suurella jylyllä ja vangita katsojansa äärelleen. Korvia huumaavassa, jalkoja tärisyttävässä konsertissa koko muu maailma katoaa ympäriltä. Sydän alkaa sykkiä veden tahtiin ja joka solu täyttyy uskomattomasta voimasta. Minusta tulee osa luontoa sillä hetkellä. 


Vesi on yhtä aikaa kova ja pehmeä, joillekin myös pelottava voimassaan. Virtaava vesi kuljettaa tarinaa ja sen äärellä oma elämänpolku heijastuu omiin silmiin. Talvella virtaavan veden voima on minulle entistä kiehtovampi. Se kuvastaa raakaa voimaa, jota edes talven syleily ei kahlitse. Muu luonto ympärillä huokaa hiljaa talvilevossaan ja samaan aikaan vesi jatkaa kulkuaan eteenpäin. Villinä. Vapaana. Voimakkaana. Minua tämä voima vahvistaa, vie mukanaan ja vaivuttaa lämpimään hyväilyyn huumaavin sävelin. Vesi on elämä.


Puu tarinankertojana



Puut ovat aina olleet minulle tärkeitä. Tähän tarinankertojaan tutustuin Tallinnassa iltakävelyllä. Olin ison tien toisella puolella, kun katseeni kiinnittyi tähän upeaan luonnon luomukseen. Pysähdyin ja katselin sitä hetken.

Tien ylittäminen vilkkaasti liikennöidyn tien varrella vei oman aikansa ja se antoi mahdollisuuden ihailla tätä herkkää ja samalla niin vahvaa ystävää pysähtymisenkin jälkeen hieman kauempaa. Katulampun valossa sen oksat paikka paikoin hohtivat valoa luoden varjojen kanssa puhuttelevan kontrastin. Oksat leikittelivät näin hentojen lehtien ja vahvojen oksien vuoropuhelussa - tarjoten katsojalleen elämyksen siinä hetkessä. Puu vangitsi minut ihailemaan itseään.

Kun pääsin puun juurelle ja katsoin sitä ylöspäin sydämeni täyttyi ilosta. Toivon sinun kokevan tuon saman ilon katsellessasi tarinankertojaa. Uskon, että jokainen kuulee tarinan juuri siten kuin on tarkoitettu.