Kaksin aina kaunihimpi

Bulgariasta tulee muutakin kuin hyvää jogurttia. Meille maa on suonut kaksi maailman hienointa koiraa – Aidan ja Timin. Aida on ollut ilonamme jo reilun vuoden ja Timin saimme kaksi kuukautta sitten. Molemmat olivat tullessaan noin 7 kuukauden ikäisiä valloittavia pentuja, jotka veivät sydämemme saman tien.

Aidan noudimme suoraan Bulgarian lennolta ja tärkeää oli, että esikoisemme koira Eowyn oli myös vastassa uutta perheenjäsentämme. Timi tuli meille kotihoidosta Kodittomat Bulgarian koirat ry:n aktiivilta. Hänen luonaan kävimme koirien kanssa tutustumassa Timiin. Timi oli tuotu muutamia viikkoja aiemmin Suomeen. Koirat olivat heti kavereita pienen alkumittailun jälkeen.

Meillä on aina ollut koira, mutta kerrallaan vain yksi. Toki esimakua olimme saaneet jo Eowynin ja Aidan yhteiseloa välillä seuraten. Timi toi tullessaan laumakäyttäytymisen ihmeellisen maailman, josta riittää hauskuutta ja uuden oppimista meille kaikille. Perheenä muodostamme lauman, jossa selvästi kullakin meistä on oma paikkansa Aidan ja Timin silmissä. Marsujemme suhteen en ole aivan varma vielä Timin ajatuksista. Aida on ottanut marsupoikamme ystävikseen ja tervehtii niitä suukoilla. Timi lähinnä lipoo suupieliään ja kerran suoritti sohvalta hyppyloikan suoraan avohäkkiin. Siinä oli häkki täynnä koiraa – en tiedä kumpi osapuoli oli enemmän ihmeissään tapahtuneesta. Tämänkin jälkeen marsupojat ovat olleet rohkeita kavereitaan moikkaamaan.

Kun ajattelen elämää ennen meidän Bulgarian kuninkaallisiamme ja elämää nyt, voin todeta koko sydämestäni, että ilo ja rakkaus on vallannut kotimme entistä syvemmin Aidan ja Timin myötä. Kotiintulo ei ole harmaa, kun vastassa on kaksi ilontäyteistä karvakorvaa. Kuka muu on täydestä sydämestään päivä toisensa jälkeen kokovartaloiloinen kuin nämä kaksi saapuessamme kotiin. Sydän pakahtuu välillä onnesta näinä hetkinä ja huonotkin päivän tapahtumat unohtuvat siihen paikkaan. On vain tuo hetki – rakkautta täynnä. Se on ehkä paras tapa kuvata sanoin mitä Aida ja Timi ovat tuoneet elämäämme – kyvyn olla hetkessä läsnä rakastaen.

Molemmissa koirissa asustaa tietynlainen nöyryys elämää kohtaan, jota ei välttämättä näe suomalaisissa koirissa. Aida löydettiin pentuna siskonsa kanssa roskiksesta pienestä bulgarialaiskylästä ja Timi tarhan lähettyviltä veljensä kanssa. Valitettavasti veli menehtyi. Kummallakin on siis ollut elämän alkutaival rankka ja surullinen. Uskon, että tämä on myös muovannut Aidan ja Timin persoonia. He ovat selvästi erittäin kiitollisia ja älykkäitä koiria. Onneksi heillä ei ole ehtinyt olemaan huonoja kokemuksia ihmisestä alkutaipaleellaan vaan tarhalle pääsy ihmisen avulla on ollut heidän pelastuksensa ja luonut alusta asti hyvän suhteen ihmisen ja heidän välilleen. Siitä saamme myös me nauttia.

Ja olemme kiitollisia kaikille aktiiveille, erityisesti Minnalle ja Sarille lapsineen, jotka tekevät tätä rakkaudentyötä pyyteettä ja välillä oman sydämensä vereslihalle saattaen. Nytkin nousee kyynel silmäkulmiin, kun ajattelen asiaa. Kiitos teille, että annoitte meidän rakkaille hyvän alkutaipaleen ja toitte ne kotiin.

Aida ja Timi oppivat molemmat viikoissa sisäsiistiksi eikä montaa pissaa edes sisään tullut. Kakkoja ei lähes ollenkaan. Aidan ensihetkistä mieleenpainuvin on kotiutumisen jälkeinen hetki, kun laitoimme kaulapannan seuraavana aamuna hänen kaulaansa ja lähdimme tutustumaan talveen ja kotikontuihin. Tyttö käveli kuin olisi aina ollut hihnassa pää ylpeästi pystyssä ja aivan kuin näyttääkseen koko maailmalle, että tässä on minun perheeni. Vieläkin kaulapannan laittaminen on hänelle hieno hetki. Timin ensihetkistä lämpimänä muistona on, kuinka hän heti otti meidät omakseen ja olisi ollut lähdössä mukaamme. Ja toisena hetkenä, kun saavuimme kotiin ajomatkan jälkeen, kuinka Timi heti löllähti viereemme sohvalle ja haki hellyyttä. Ensimmäinen lempinimi syntyi siinä hetkessä – lullahtava lettu.

Rakkaus on suuri voima - välillä se tulee koiran muodossa elämäämme

Aida tuli meille joulukuussa 2017. Jännityksellä odotimme hänen kotiutumistaan ja monta kertaa mietimme mitä kaikkea tämä pieni nautintolinjainen Bulgarian trubiaali tuo tullessaan. Kuinka pian hän kotiutuu Suomeen ja meidän perheen koiraksi? Kuitenkin vahvasti tunsin sisälläni, että tämä pieni, hento olento oli tarkoitettu tulemaan juuri meidän elämään. Olimme valmiit vastaanottamaan pikkuisen kotiimme. 

Aida saapui Helsinki-Vantaan lentoasemalle kuljetushäkissä muutaman muun koiran ja kissan kanssa samalla lennolla. Nuo odotuksen hetket tuntuivat erittäin loputtomille. Malttamattomuus kohdata keuli tuolloin tunteena sisälläni. Samalla tiedostin, että oma rauhallisuus on tärkeää tälle pienelle matkaajalle, kun kohtaamme ensi kerran. Lopulta tämä hetki oli käsillä ja häkin kaltereiden välistä meitä katsoi mitä kaunein ja lempein silmäpari. Ensin hieman perääntyen, sitten herkkupalan eli makkarasiivun voimalla lähietäisyydelle tullen. Rohkeus voitti ja ensimmäinen lipaus sinetöi sydämeeni onnen. Aida oli juuri se pieni koira, joka oli tarkoitettu meille. Yhteys syttyi heti, sanoja ei tarvittu. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Aida matkasi kanssamme kotiimme suoraan kentältä. Matkan ajan tuo pieni suloisuus nukkui väsymystään ja hämmennystään pois. Välillä heräten ja ihmetellen minne matka vie, ketä ovat nämä uudet ihmiset. Ja kotiin saapuessamme Aida asteli hieman arkana sisään, katseli rauhallisena ympärilleen eteisaulassa ja hyppäsi sohvalle nukkumaan. Se oli siinä. Aida adoptoi meidät ja kotimme omakseen. Ja edelleen tänäkin päivänä tämä pieni nautintolinjainen ihme käpertyy tyytyväisenä sohvalle ja hymyilee unissaan <3

Elämä pysäyttää värien ja tapahtumien edessä

Läheiset ihmiset ja ystävyys ovat minulle elämäni kivijalka. Eilinen auringonlasku loi sykähdyttävät puitteet ystävyydelle, muistelemiselle ja läsnäololle. Nuo helmiäispilvet auringonkajossa elähdyttivät kaiken ympärillään. Helmiäispilvien loistokkaat värit saivat sydämeen lämpimän olon. 

Sain jakaa tämän kauneuden esikoiseni kanssa. Molemmat kuvaten jaoimme yhteisen hetken juuri siten, miten kaksi intohimoista kuvaajaa sen tekee. Etsien kauneinta kohtaa, löytäen sen välillä juuri samasta paikasta. Väistellen toistemme näkymää, kuvaten, ihaillen. Ja lopulta yhdessä todeten miten kaunista, miten kaunista.

Tämän kuvan omistan omalle isälleni ja äidilleni, joilla juuri nyt on 55 yhteisen avioliittovuoden jälkeen risteyskohta. Aivoinfarkti pysäytti ja nyt he, kuten me vierellä tukien, menemme eteenpäin päivän kerrallaan. Nauttien jokaisesta edistysaskeleesta ja yheisestä hetkestä. Rakkaus on, rakkaus on.

Elämänkiertokulku on ihmeellinen

Elämänkiertokulku on moninainen ja surunkin läpi ilo tulee monessa muodossa. Tämä kuvassa oleva pieni vintiö, esikoiseni ensimmäinen oma koira, on saanut meidät muistelemaan Kiki koiraamme ja sen pentuaikoja. Barbien kädet ja jalat olivat Kikille erityisen mieleisiä nakerrettavia. Pienet naskalihampaat upposivat niihin kuin sulaan vahaan.  

Tämän tääpän lempileikki on tällä hetkellä pomottaminen ja erityiskohteena meidän kaikkien nilkat. Ei sana on käytössä aktiivisesti.  Samoin niin kirkas, hempeänlempeä hyyyvä tyttö. Voi miten ihminen saakaan sisältään niin sulosointuisen äänen.

Pieni karvapallo on rakastettava olento, joka lumoaa pehmeänpyöreällä olemuksellaan lähes kaikki. Sulattaa sydämiä ja tuo ihmisiä yhteen kylänraitilla. Samalla tulee puhe myös Kikistä ja jaetaan kauniita muistoja vuosien varrelta kohtaamisista. Kikin henki on kanssamme ja meistä tuntuu, että tämä uusi tulokas on saanut itselleen aivan spesiaalin suojelusenkelin. Miten muuten se osaisi kytätä ruokaa aivan samalla tavoin kuin Kikimme teki. On tainnut kuiskia korvaan muutamia vinkkejä meidän iloksemme.

Lämmöllä ja rakkaudella jaamme menneen, tämän hetken ja tulevan - muistelemme Kikin seikkailuja ja nautimme uuden tulokkaan kujeista, elämänilosta ja hassutteluista. Rakkaus on tässä ja nyt.