Hämärän hyssyssä on hyvä viettää hiljaiseloa

Hiljaiselo. Sitä olen pitänyt tarkoituksella marsupoikamme kuoleman jälkeen. Se tekee ihmiselle välillä hyvää. Kun on surun aika, on sille annettava tilaa. Silloin voi rauhoittua, olla läsnä itselleen ja käydä läpi sitä yhteistä, jonka sai kokea yhdessä. Lempeästi katsoa yhteisiä vuosia - itkeä, nauraa, painaa sydämeen muistoina, kaipauksena, rakkautena.

Näin itsenäisyyspäivänä muistan myös omia isovanhempia kiitollisena. Heidän aikansa ja elämänkokemukensa olivat hyvin erilaisia ja kaikessa inhimillisyydessään kuitenkin hyvin samanlaisia; iloa, surua, odotuksia, kaipausta, toivoa, rakkautta. Maailma muuttui heidän elinaikanaan agraariyhteiskunnasta tietoyhteiskunnaksi. Kehityskaari, jonka pyörteissä on menty eteenpäin. Välillä varmasti päätä huimaten, silti varmoin askelin.

Näitä muistellessa hämäränhyssyssä sydämessä on lämmin olo. Elämä on tässä ja nyt, ja mennyt elää sisälläni tänäänkin.

Värienergiaa

Ruska, tuo rakkaudenjuhla ennen talven valkeita sävyjä, ilahduttaa aina uudelleen ja uudelleen. Luonto hellii mieltä toinen toisiinsa sointuvilla väreillä. Ja vielä kerran ennen talvisen pimeyden laskeutumista, se muistuttaa meitä kauneudellaan elämän monimuotoisuudesta.

Mikä sen sykähdyttävämpää kuin ruskalehtien villi tanssi syksyistä tuulispäivää eteenpäin puskiessa. Mieli rentoutuu samantien. Kiireet ja huolet haalistuvat sillä hetkellä - on vain tässä ja nyt. Luonto kaappaa syleilyynsä ja hyvä energia virtaa joka soluun ja sielun sopukkaan. 

Tuulispäivät ja lehtien tanssi tervetuloa!

Hyvä hyrinä

Usva. Aamu. Sininen kosketus. Syyskuu on tuonut mukanaan veden ja ilman leikin. Kylmän kosketus vielä lämpöisenä sinnittelevään veteen saa keijut esiin. Monena aamuna olen saanut ihastella tätä piirileikkiä, Se on lumonnut minut joka kerta. Lumonnut niin, että lopulta oli pysähdyttävä sen kauneuden äärelle. Hetkeksi unohdin, että olin matkalla töihin. Oli vain minä ja usvakeijujen tanssi. 

Koko päivän sisälläni hyrisi hyvän hyrinä.

Veden äärellä

Olen aina pitänyt olla veden äärellä. Se rauhoittaa solinallaan, liplatuksellaan, samoin rantahiekkaa hyväilevillä aaltojen huokaisuillaan. Veden ja hiekan leikkiä katsellessa mieli ja keho rentoutuu. 

Rantahiekkaan painetuissa jalanjäljissä on jotain maagista. Valokuvassa ne heräävät eloon. Se hetki, kun painaa jalat rantahiekkaan, vie lapsuuteen. Rantahietikon lämpö, veden herkkä kosketus iholla ja tuon hetken ajattomuus. Se kiehtoo yhä uudelleen ja uudelleen. 

Islanti - monien ilmeiden ihmemaa

Islanti on monien ilmeiden maa. Ääni- ja tuoksumaisemia on myös hyvin erilaisia. Maisemat vaihtuvat silmien edessä karusta kuumaisemasta pikkuhiljaa vehreäksi vihreyden ylistykseksi. Lampaat ja joenuomat seuraavat läpi maan, samoin hevoset. ja vesiputoukset eri kokoluokissa. Välillä upeat maisemat saavat jopa aikaan visuaalisen ähkyn.

Tunnelmat vievät myös omaan sisäiseen maailmaan ja herättävät monenlaisia tunteita. Raikas puhurinen merituuli, jossa tuuli vihelsi korvissa ja meren rantaan iskeytyvät aallot aivan kuin hetken leikittelivät rantakivillä vaahtona, kunnes hyökkäsivät pauhaten kimppuun kuin saalistava hyeenalauma. Jääjärven kylmyys huokui iholle ja sininen hiljaisuus hiveli sielua. Tuolla lintujen outo surumielinen laulu riipi sydäntä. Ja jäälohkareen hajoaminen loi kaiun, joka soi jokapuolella. 

Vuoristo salpasi hengen kauneudellaan vesiputousten ja solisevien jokien tervehtiessä kiharaisen hiekkatien mutkitellessa vuoren rinteitä ylös ja alas, välillä käyden kanjonin reunaa kuin näyttääkseen miten suuren äärellä pieni ihminen on. Ja sitten nuo kiviaavikkojen maisemat. Vetivät sanattomaksi mustine vuorineen ja Viikinkihautamuistokasoineen. Vain tuuli ulvoi korvissa nostaen ihon kananlihalle kylmyydellään. 

Vulkaanisten ihmeiden löyhkä... Se säilyy hajumuistissa pitkään. Silti Geysirin purkautuminen tuotti käsittämättömän kutkuttavan ilon sisälläni. Se hetki oli lyhyt tussahdus ja sen jälkeen sai ihailla tuon tulikuuman veden sinistä iäisyyttä. Geysiriäkin pahempi hajumuistiin syöpynyt kokemus oli mutakentän pistävä, pökerryttävä haju, jota ei voi sanoin kuvata. Senkin kesti ihaillessa tuota kuumaiseman väri-ilottelua.

Islanti. Huikea maa äänineen, muuttuvine maisemineen ja ystävällisine ihmisineen. Yksi saari tarjoten elämyksiä häkellykseen saakka. Minulle tämä "autolla ympäri saaren" -reissu oli yksi sykähdyttävimmistä matkoista ikinä. Tätä iloa lisäsi matkan teko oman esikoisen kanssa kahden. Äiti-tytär -reissu näissä maisemissa oli matka yhteiseen elämään, kummankin omiin sisäisiin ulottuvuuksiin ja maailman kauneuteen. Elämä on kaunis <3

Reykjavik tarjosi lopuksi kaupunkimaisemaa, värikkäitä näkymiä keskustassa ja rentoa menoa ihmisen kokoisessa pääkaungissa.

Rennosti kesäkelissä

Koirakin on kesällä kuin uudestisyntynyt. Lämmittelee jo vanhuuden jäykistämiä jäseniään auringon hellässä hyväilyssä. Antaa luonnon hoitaa itseään kaikessa rauhassa. Nauttien. Ei ajattele olevan jo elokuu, on vaan. Unessa on vielä nuori tassujen touhukkaasta tärinästä päätellen. 

Hetki pienen tytön elämää

Eläminen hetkessä on tasapainoisen elämisen edellytys. Lapsi osaa sen luonnostaan. Pääsin tuohon kauniiseen hetkeen kiinni eilen leikkipuistossa. Lähtiessämme koko hiekka oli täynnä pienillä sormilla tehtyjä taideteoksia, joista jokaisesta keskustelimme tärkeinä asioina. Onni oli läsnä joka hetkessä.