Hyppyenergiaa ja marsuvauvahypnoosia


Ihmisen mieli virkistyy mitä erikoisemmista asioista. Meille yksi suuri ilonaihe, joka virkistää mielen ja rentouttaa kehon, on meidän marsuvauvat. Oi sitä ilon ja riemun määrää mitä kaksi pienenpientä olentoa tuovatkaan tullessaan. Heitä katsellessa aika pysähtyy ja sydän kierähtää kiepille sulkeakseen tuon lämpimän värähtelevän tunteen sisäänsä. 

Alkupäivien arkailun ja tutustumisen jälkeen pojat ovat ottaneet kodin haltuunsa. Pitkiä unia vierekkäin köllötellen, kujerrusta ja kimakoita kiljahduksia, antaumuksellista heinänmumellusta ja sitten se villi. Tuo villi saa ilolihakset hytkymään ja poskipäät kohoamaan hymyn hyväillessä koko kehoa. Hyppyenergiaa piisaa kuin popkornipadassa konsanaan. 

Marsuvauvahypnoosi on vahva lääke talviajan hämärän unettaviin tunteihin. Liika-annostusvaaraa ei ole, mielelle. Hymy- ja naurulihasten osalta suosittelen asteittaista annoskoon suurentamista.

Luonnon hyvä energia


Luonto on aina oma itsensä kantaen energiaa, jossa on hyvä olla. Valkea huntu puiden oksilla luo valon ja varjon, jossa auringonsäteet lepäävät. Jossain voin kuulla rapinaa. Ihmisenä seison kaiken keskellä ja olen. Se riittää. 

Veden virtaava voima, lumen ja jään pyrkiessä kahlitsemaan sen pintaa, hypnotisoi.  Kuin tahdonvoimalla vesi pitää pintansa ja raivaa tietään kohti uutta ulappaa. Se ei pysähdy miettimään valta-asetelmia tai todennäköisyyksiä vaan  luottaa voimaansa päästä eteenpäin. Ihmisenä seison sen äärellä ja olen. Se inspiroi.

Puiden oksien graafisuus auringonsäteiden leikitellessä niiden lumihuntuisilla oksilla odottaa oravaa puistelemaan tuota hiljaisuuden äänekästä olemusta. Oravan leikki puidenrunkojen rapisuttajana ja oksiston pörröhäntäisenä heiluttajana saa puut elämään uudella tavalla. Lumen hento olemus löytää uuden muodon tupsahdellessaan oksilta alas oravan tanssin tahtiin. Aurinkokin siinä häkeltyy kysyen mihin nyt suuntaan säteilevän voimani lumen hennoilla sakaroilla. Ihmisenä seison aivan hiljaa ja olen. Se rentouttaa.

Ja lumi metsässä rauhoittaa kokonaisuuden. Sen alla luonto saa levätä, kerätä voimia uuteen kukoistukseen. Ja samalla kukoistaa tuossa kauniissa sinivalkeassa hämyssään. Ihmisenä olen tuon kaiken keskellä pieni osa kaunista kokonaisuutta. Hiljaa. Nauttien. Se riittää.

Elämänkiertokulku on ihmeellinen


Elämänkiertokulku on moninainen ja surunkin läpi ilo tulee monessa muodossa. Tämä kuvassa oleva pieni vintiö, esikoiseni ensimmäinen oma koira, on saanut meidät muistelemaan Kiki koiraamme ja sen pentuaikoja. Barbien kädet ja jalat olivat Kikille erityisen mieleisiä nakerrettavia. Pienet naskalihampaat upposivat niihin kuin sulaan vahaan.  

Tämän tääpän lempileikki on tällä hetkellä pomottaminen ja erityiskohteena meidän kaikkien nilkat. Ei sana on käytössä aktiivisesti.  Samoin niin kirkas, hempeänlempeä hyyyvä tyttö. Voi miten ihminen saakaan sisältään niin sulosointuisen äänen.

Pieni karvapallo on rakastettava olento, joka lumoaa pehmeänpyöreällä olemuksellaan lähes kaikki. Sulattaa sydämiä ja tuo ihmisiä yhteen kylänraitilla. Samalla tulee puhe myös Kikistä ja jaetaan kauniita muistoja vuosien varrelta kohtaamisista. Kikin henki on kanssamme ja meistä tuntuu, että tämä uusi tulokas on saanut itselleen aivan spesiaalin suojelusenkelin. Miten muuten se osaisi kytätä ruokaa aivan samalla tavoin kuin Kikimme teki. On tainnut kuiskia korvaan muutamia vinkkejä meidän iloksemme.

Lämmöllä ja rakkaudella jaamme menneen, tämän hetken ja tulevan - muistelemme Kikin seikkailuja ja nautimme uuden tulokkaan kujeista, elämänilosta ja hassutteluista. Rakkaus on tässä ja nyt.