Valoa tulevaan vuoteen 2017


Mennyt vuosi on ollut haasteellinen, innostava, tunteitaherättävä, kasvattava, kehittävä, täynnä rakkautta ja uusia ahaa-elämyksiä. Hyvä vuosi.

Tänään toivotamme tervetulleeksi uuden vuoden. Otetaan se vastaan avosylin ja mielenkiinnolla. Olkoon se meille kaikille antoisa ja tuokoon mukanaan sopivia haasteita, ilonaiheita ja rakkautta <3

Valoa ja iloa vuoteen 2017!

Elämän hauraus ja uusi elämä


Välillä on vaan keskityttävä hengittämään ja olemaan. Sellainen on ollut tämä viimeinen kuukausi. Ensin nukkui pois meidän rakas marsumme Logan ja viikko ennen joulua jouduimme tekemään vaikean päätöksen - rakas Kiki koiramme nukutettiin vehreille niityille. Tunteiden riistävyys vei syviin vesiin.

On hyvä antaa surulle oma aikansa. Itkeä, kaivata, surra, voida pahoin, tuntea ristiriitaisia tunteita, käydä niitä läpi... Ja lopulta tuntea kiitollisuutta yhteisistä ihanista vuosista.

Esikoisemme oli ehtinyt tehdä päätöksen oman koiran hankinnasta. Tämä pieni villikko tuli luoksemme juuri ennen jouluaattoa. Otti heti omakseen Kikin petin ja lelut. Samasta vinkuhäntäpallosta tuli vauvankin suosikki. Siinä hetkessä sulautui suru ja ilo kiepille. Elämä jatkuu.




Aurinkoinen pakkaspäivä ilontuojana


Aurinkoinen pakkaspäivä hymyilee minulle. Se muistuttaa pimeän kauden keskellä valon energisoivasta voimasta. Hankien kimaltelu sinisessä valossa on kuin tähtitaivas keskellä päivää. Liitto, joka vetää ihmiset kodeistaan jäälle hymyssäsuin. Laulussakin lauletaan "no onkos tullut kesä nyt talven keskelle..." Sellainen tunne sisälläni herää tuossa hetkessä.

Hangen rouske kengän alla ja se hykerryttävä tunne, kun heittäytyy tekemään lumienkeleitä yhdessä lapsien kanssa. Sieltä ylösnouseminen onkin haaste, jos haluaa säilyttää enkelin ilman suurempia nousun aiheuttamia "ruttuja". Siinä haaste seuraavalle pakkaspäivän retkelle sinullekin. 

Aurinkoa ja iloa kaikille. 

Hämärän hyssyssä on hyvä viettää hiljaiseloa



Hiljaiselo. Sitä olen pitänyt tarkoituksella marsupoikamme kuoleman jälkeen. Se tekee ihmiselle välillä hyvää. Kun on surun aika, on sille annettava tilaa. Silloin voi rauhoittua, olla läsnä itselleen ja käydä läpi sitä yhteistä, jonka sai kokea yhdessä. Lempeästi katsoa yhteisiä vuosia - itkeä, nauraa, painaa sydämeen muistoina, kaipauksena, rakkautena.

Näin itsenäisyyspäivänä muistan myös omia isovanhempia kiitollisena. Heidän aikansa ja elämänkokemukensa olivat hyvin erilaisia ja kaikessa inhimillisyydessään kuitenkin hyvin samanlaisia; iloa, surua, odotuksia, kaipausta, toivoa, rakkautta. Maailma muuttui heidän elinaikanaan agraariyhteiskunnasta tietoyhteiskunnaksi. Kehityskaari, jonka pyörteissä on menty eteenpäin. Välillä varmasti päätä huimaten, silti varmoin askelin.

Näitä muistellessa hämäränhyssyssä sydämessä on lämmin olo. Elämä on tässä ja nyt, ja mennyt elää sisälläni tänäänkin.