Elämän hauraus ja uusi elämä


Välillä on vaan keskityttävä hengittämään ja olemaan. Sellainen on ollut tämä viimeinen kuukausi. Ensin nukkui pois meidän rakas marsumme Logan ja viikko ennen joulua jouduimme tekemään vaikean päätöksen - rakas Kiki koiramme nukutettiin vehreille niityille. Tunteiden riistävyys vei syviin vesiin.

On hyvä antaa surulle oma aikansa. Itkeä, kaivata, surra, voida pahoin, tuntea ristiriitaisia tunteita, käydä niitä läpi... Ja lopulta tuntea kiitollisuutta yhteisistä ihanista vuosista.

Esikoisemme oli ehtinyt tehdä päätöksen oman koiran hankinnasta. Tämä pieni villikko tuli luoksemme juuri ennen jouluaattoa. Otti heti omakseen Kikin petin ja lelut. Samasta vinkuhäntäpallosta tuli vauvankin suosikki. Siinä hetkessä sulautui suru ja ilo kiepille. Elämä jatkuu.




Ei kommentteja