Hyppyenergiaa ja marsuvauvahypnoosia

Ihmisen mieli virkistyy mitä erikoisemmista asioista. Meille yksi suuri ilonaihe, joka virkistää mielen ja rentouttaa kehon, on meidän marsuvauvat. Oi sitä ilon ja riemun määrää mitä kaksi pienenpientä olentoa tuovatkaan tullessaan. Heitä katsellessa aika pysähtyy ja sydän kierähtää kiepille sulkeakseen tuon lämpimän värähtelevän tunteen sisäänsä. 

Alkupäivien arkailun ja tutustumisen jälkeen pojat ovat ottaneet kodin haltuunsa. Pitkiä unia vierekkäin köllötellen, kujerrusta ja kimakoita kiljahduksia, antaumuksellista heinänmumellusta ja sitten se villi. Tuo villi saa ilolihakset hytkymään ja poskipäät kohoamaan hymyn hyväillessä koko kehoa. Hyppyenergiaa piisaa kuin popkornipadassa konsanaan. 

Marsuvauvahypnoosi on vahva lääke talviajan hämärän unettaviin tunteihin. Liika-annostusvaaraa ei ole, mielelle. Hymy- ja naurulihasten osalta suosittelen asteittaista annoskoon suurentamista.

Luonnon hyvä energia

Luonto on aina oma itsensä kantaen energiaa, jossa on hyvä olla. Valkea huntu puiden oksilla luo valon ja varjon, jossa auringonsäteet lepäävät. Jossain voin kuulla rapinaa. Ihmisenä seison kaiken keskellä ja olen. Se riittää. 

Veden virtaava voima, lumen ja jään pyrkiessä kahlitsemaan sen pintaa, hypnotisoi.  Kuin tahdonvoimalla vesi pitää pintansa ja raivaa tietään kohti uutta ulappaa. Se ei pysähdy miettimään valta-asetelmia tai todennäköisyyksiä vaan  luottaa voimaansa päästä eteenpäin. Ihmisenä seison sen äärellä ja olen. Se inspiroi.

Puiden oksien graafisuus auringonsäteiden leikitellessä niiden lumihuntuisilla oksilla odottaa oravaa puistelemaan tuota hiljaisuuden äänekästä olemusta. Oravan leikki puidenrunkojen rapisuttajana ja oksiston pörröhäntäisenä heiluttajana saa puut elämään uudella tavalla. Lumen hento olemus löytää uuden muodon tupsahdellessaan oksilta alas oravan tanssin tahtiin. Aurinkokin siinä häkeltyy kysyen mihin nyt suuntaan säteilevän voimani lumen hennoilla sakaroilla. Ihmisenä seison aivan hiljaa ja olen. Se rentouttaa.

Ja lumi metsässä rauhoittaa kokonaisuuden. Sen alla luonto saa levätä, kerätä voimia uuteen kukoistukseen. Ja samalla kukoistaa tuossa kauniissa sinivalkeassa hämyssään. Ihmisenä olen tuon kaiken keskellä pieni osa kaunista kokonaisuutta. Hiljaa. Nauttien. Se riittää.

Elämänkiertokulku on ihmeellinen

Elämänkiertokulku on moninainen ja surunkin läpi ilo tulee monessa muodossa. Tämä kuvassa oleva pieni vintiö, esikoiseni ensimmäinen oma koira, on saanut meidät muistelemaan Kiki koiraamme ja sen pentuaikoja. Barbien kädet ja jalat olivat Kikille erityisen mieleisiä nakerrettavia. Pienet naskalihampaat upposivat niihin kuin sulaan vahaan.  

Tämän tääpän lempileikki on tällä hetkellä pomottaminen ja erityiskohteena meidän kaikkien nilkat. Ei sana on käytössä aktiivisesti.  Samoin niin kirkas, hempeänlempeä hyyyvä tyttö. Voi miten ihminen saakaan sisältään niin sulosointuisen äänen.

Pieni karvapallo on rakastettava olento, joka lumoaa pehmeänpyöreällä olemuksellaan lähes kaikki. Sulattaa sydämiä ja tuo ihmisiä yhteen kylänraitilla. Samalla tulee puhe myös Kikistä ja jaetaan kauniita muistoja vuosien varrelta kohtaamisista. Kikin henki on kanssamme ja meistä tuntuu, että tämä uusi tulokas on saanut itselleen aivan spesiaalin suojelusenkelin. Miten muuten se osaisi kytätä ruokaa aivan samalla tavoin kuin Kikimme teki. On tainnut kuiskia korvaan muutamia vinkkejä meidän iloksemme.

Lämmöllä ja rakkaudella jaamme menneen, tämän hetken ja tulevan - muistelemme Kikin seikkailuja ja nautimme uuden tulokkaan kujeista, elämänilosta ja hassutteluista. Rakkaus on tässä ja nyt.

Valoa tulevaan vuoteen 2017

Mennyt vuosi on ollut haasteellinen, innostava, tunteitaherättävä, kasvattava, kehittävä, täynnä rakkautta ja uusia ahaa-elämyksiä. Hyvä vuosi.

Tänään toivotamme tervetulleeksi uuden vuoden. Otetaan se vastaan avosylin ja mielenkiinnolla. Olkoon se meille kaikille antoisa ja tuokoon mukanaan sopivia haasteita, ilonaiheita ja rakkautta <3

Valoa ja iloa vuoteen 2017!

Elämän hauraus ja uusi elämä

Välillä on vaan keskityttävä hengittämään ja olemaan. Sellainen on ollut tämä viimeinen kuukausi. Ensin nukkui pois meidän rakas marsumme Logan ja viikko ennen joulua jouduimme tekemään vaikean päätöksen - rakas Kiki koiramme nukutettiin vehreille niityille. Tunteiden riistävyys vei syviin vesiin.

On hyvä antaa surulle oma aikansa. Itkeä, kaivata, surra, voida pahoin, tuntea ristiriitaisia tunteita, käydä niitä läpi... Ja lopulta tuntea kiitollisuutta yhteisistä ihanista vuosista.

Esikoisemme oli ehtinyt tehdä päätöksen oman koiran hankinnasta. Tämä pieni villikko tuli luoksemme juuri ennen jouluaattoa. Otti heti omakseen Kikin petin ja lelut. Samasta vinkuhäntäpallosta tuli vauvankin suosikki. Siinä hetkessä sulautui suru ja ilo kiepille. Elämä jatkuu.

Aurinkoinen pakkaspäivä ilontuojana

Aurinkoinen pakkaspäivä hymyilee minulle. Se muistuttaa pimeän kauden keskellä valon energisoivasta voimasta. Hankien kimaltelu sinisessä valossa on kuin tähtitaivas keskellä päivää. Liitto, joka vetää ihmiset kodeistaan jäälle hymyssäsuin. Laulussakin lauletaan "no onkos tullut kesä nyt talven keskelle..." Sellainen tunne sisälläni herää tuossa hetkessä.

Hangen rouske kengän alla ja se hykerryttävä tunne, kun heittäytyy tekemään lumienkeleitä yhdessä lapsien kanssa. Sieltä ylösnouseminen onkin haaste, jos haluaa säilyttää enkelin ilman suurempia nousun aiheuttamia "ruttuja". Siinä haaste seuraavalle pakkaspäivän retkelle sinullekin. 

Aurinkoa ja iloa kaikille. 

Hämärän hyssyssä on hyvä viettää hiljaiseloa

Hiljaiselo. Sitä olen pitänyt tarkoituksella marsupoikamme kuoleman jälkeen. Se tekee ihmiselle välillä hyvää. Kun on surun aika, on sille annettava tilaa. Silloin voi rauhoittua, olla läsnä itselleen ja käydä läpi sitä yhteistä, jonka sai kokea yhdessä. Lempeästi katsoa yhteisiä vuosia - itkeä, nauraa, painaa sydämeen muistoina, kaipauksena, rakkautena.

Näin itsenäisyyspäivänä muistan myös omia isovanhempia kiitollisena. Heidän aikansa ja elämänkokemukensa olivat hyvin erilaisia ja kaikessa inhimillisyydessään kuitenkin hyvin samanlaisia; iloa, surua, odotuksia, kaipausta, toivoa, rakkautta. Maailma muuttui heidän elinaikanaan agraariyhteiskunnasta tietoyhteiskunnaksi. Kehityskaari, jonka pyörteissä on menty eteenpäin. Välillä varmasti päätä huimaten, silti varmoin askelin.

Näitä muistellessa hämäränhyssyssä sydämessä on lämmin olo. Elämä on tässä ja nyt, ja mennyt elää sisälläni tänäänkin.